virheet rukouksessa

Lähde: Muntaqaa Fadaa'il as-Salat wa Adaabihaa (s. 48-64)


Monet ihmiset lankeavat virheisiin, jotka ovat vastoin rukouksen oikeata ymmärrystä


joko tietoisesti tai tietämättään – ja niistä makeampi on karvas!!!


Näin ollen ajattelin, että minun tulisi omistaa tämä viimeinen luku näitä virheitä vastaan


varoittamiselle umman neuvomista varten ja profeetan, salla Allaahu ‘alayhi wa sallam,


lausunnon mukaisesti (tarkoituksen tulkinta): “Kukaan teistä ei todellisesti usko kunnes


hän rakastaa veljelleen mitä hän rakastaa itselleen [eli hyvää].” [1]


3:


Ensin: Imaamin kiinni saaminen hänen kumartuessaan


Hänen, joka liittyy yhteisrukoukseen silloin kun imaami kumartaa, tulee sanoa alku -


takbeer (eli Allaahu Akbar) samalla kun hän seisoo selkä suorana ja ollen täysin


rentoutuneena. Sitten hänen tulisi tehdä toinen takbeer siirtyäkseen kumarrusasentoon.


Se, että hän tekee takbeerin samalla kun hänen selkänsä on kumarassa ja liikkuessaan


jo mennäkseen kumarrusasentoon, niin tämä ei ole ollenkaan sallittua. Itse asiassa se voi


olla syynä siihen, että hänen rukouksensa mitätöidään.


Imaami Ibn Qudaaman sanoi al-Mughnee teoksessa (1/544): “Henkilön joka tulee


myöhässä rukoukseen pitää tehdä avaus-takbeer kun hänen selkänsä on suorana. Jos


hän tekee sen kun hän on täysin kumartanut selkänsä mennäkseen kumarrusasentoon


tai kun hän on kumartamassa selkäänsä kumartuakseen, se ei ole oikein, koska hän on


tehnyt sen väärässä paikassa...” [2]


Toinen: liiallinen liikkuminen


Liikkuminen (rukouksen aikana) itsessään –johtuen jostain tarpeesta tai hädästä- ei ole


uskonnossa kiellettyä. Kuitenkin liikkuminen (rukouksessa) ilman tarvetta tai ilman kunnon


syytä ei ole sallittua. Tämä perustuu Allaahin lähettilään lausuntoon (tarkoituksen


tulkinta): ”Olkaa rentoutuneita rukouksessa.” [3]


4:


Kolmas: rivien suoristaminen


Imaami Muslim kertoi Saheeh’ssaan profeetan (sallAllaahu ‘alayhi wa sallam) sanoneen


(tarkoituksen tulkinta): “Suoristakaa (rivinne) älkääkä olko jakautuneita, jotta


sydämenne eivät jakautuisi.”


Al-Bukhaari kertoi Saheeh´ssaan, että profeetta (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) sanoi


(tarkoituksen tulkinta): “Joko suoristatte rivinne tai Allaah tulee aiheuttamaan erilaisuutta


kasvojenne väliin.”


Ja Saheeh Muslimissa kerrotaan, että hän (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) sanoi: “Rivien


suoristaminen on rukouksen täydentämistä.”


Ja Saheeh Al-Bukhaarissa: “Varmasti, rivin järjestäminen (tasaisesti) kuuluu rukouksen


täydentämiseen.”


Monet ihmiset toimivat vastoin näitä ahadeetheja ja näin ollen näet heidän seisovan


rukouksessa ja yhden henkilön jalan ja hänen vieressään rivissä seisovan toisen henkilön


jalan välillä on valtavasti tilaa. Tämä huolimatta siitä, mitä Allaahin lähettiläs (sallAllaahu


’alayhi wa sallam) sanoi: ”Tiukentakaa rivit koska todellakin paholainen seisoo


aukoissa.” [4] Ja hän (sall’Allaahu ’alayhi wa sallam) sanoi (tarkoituksen tulkinta):


”Tiukentakaa rivinne ja tuokaa ne lähelle toisiaan. Ja asettakaa kaulat ylös riviin


tasaisesti vierekkäin. Koska vannon sen nimeen jonka Kädessä sieluni on, näen


paholaisten tunkeutuvan aukoista riveihin aivan kuin ne olisivat pieniä lampaita.” [5]


Joten tämä pieni aukko, joka on yhden henkilön jalan ja toisen henkilön jalan välissä on


paikka paholaista varten, jota hän käyttää leikitelläkseen ja häiritäkseen Aatamin


lapsia, jotka vastustavat profeettansa (sallAllaahu ‘alayhi wa sallam) sunnaa.


Ihme kyllä jotkut ihmiset torjuvat tällaisen säädöksen perustuen pelkkään omaan


5:


loogiseen järkeilyynsä väittäen, että: “Tämä paholainen voi myös tunkeutua


jalkojemme ja itsemme välisistä raoista!!”


Sanomme: Ei, koska tämä kysymys on etupäässä näkymättömän asioita ja sen vuoksi


siinä ei ole tilaa ihmisälylle paitsi ymmärrystä varten. Se, että tyrkytämme itseämme suin


päin näihin (näkymättömän) kysymyksiin ja yritämme selvittää sen piilotettuja


salaisuuksia, niin ei…koska Allaah sanoo: “Mutta ei, Herrasi Nimeen, heillä ei voi olla


yhtään uskoa kunnes he tekevät sinusta (Muhammad) tuomarin kaikissa heidän


välisissä riidoissaan eivätkä löydä itsestään yhtään vastustusta päätöksillesi ja


hyväksyvät ne täydellä alistuneisuudella.” [Surah An-Nisaa :65, tarkoituksen tulkinta]


Neljäs: Toinen yhteisrukous jne.


Monet liikemiehet ja heidän asiakkaansa, kuten muut heidän kaltaisensa, ottavat


yhteisrukouksen kevyesti johtuen kuvitelmastaan, että mikä tahansa yhteisrukous johon


he ehtivät masjidissa on pätevä. Tämä usko johtaa heidät olemaan välinpitämättömiä


sen suhteen ja vähättelemään ensimmäistä yhteisrukousta.


Tiedon ihmiset tietävät, että monet ahadeethit koskien yhteisrukouksessa rukoilemisen


hyvyyttä pätevät vain ensimmäiseen yhteisrukoukseen, joka on se, jonka masjidin


pääimaami tai hänen edustajansa järjestää. Jos näin ei olisi ja nämä ahadeethit


soveltuisivat mihin tahansa yhteisrukoukseen niin silloin rukoukseen ajoissa saapumisessa


ei olisi lisättyä ansiota tai siinä, että saa yhteisrukouksen kiinni. Tämä tarkoittaisi, että


kuka tahansa joka pystyy saamaan kiinni minkä tahansa yhteisrukouksen saisi silloin


saman ansion [6] ja tämä ei ole totta!


Imaami Ash-Shafi’ee sanoi kirjassaan al-Umm (1/180): “Jos masjidissa on säännöllisesti


6:


palkattu imaami, ja yksi mies tai joitain miehiä tulevat masjidiin ja huomaavat olevansa


myöhässä yhteisrukouksesta, niin heidän tulisi rukoilla yksilöllisesti (eli erilleen). En pidä


siitä, että he rukoilevat yhdessä. Kuitenkin jos he sen tekevät niin heidän rukouksensa


yhteisesti masjidissa on pätevä.” [7]


Hän, olkoon Allaah hänelle armollinen, sanoi sen jälkeen: “Uskon, että syy miksi jotkut


heistä (eli oppineista) pitivät sitä vastenmielisenä oli sen vuoksi, että se aiheuttaa


jakaantumista ja saa henkilön luopumaan rukouksesta yhteisrukousta johtavan imaamin


takana. Tämä tulee aiheuttamaan erilaisuutta tämän henkilön ja sen henkilön välille,


joka menee masjidiin oikeaan aikaan (ensimmäistä) yhteisrukousta varten. Joten kun


rukous loppuu, he saapuvat masjidiin ja rukoilevat. Joten tämä käsittää ihmisten välistä


erimielisyyttä ja rivien jakaantumista ja kummatkin näistä ovat vastenmielisiä (asioita).”


Muistiinpanoissaan Sunan At-Tirmidheen (1/431-432), suuri oppinut ja muhaddith, sheikh


Ahmad Shaakir lausui imaami AshShaafi’een ylläolevat sanat ja sitten kommentoi niitä,


sanoen:


“Ash-Shaafi’een saama mielipide tästä kysymyksestä perustuen tähän ymmärrykseen


on oikein ja sopiva. Hän tuo sen julki perustuen terävään havainnointiin, tarkkaan


ymmärrykseen ja vaikuttavaan mielen älyyn ja islamin päämääriin. Ensimmäinen,


islamin kunnoitettavin ja merkittävin päämäärä on muslimien rivien yhdistäminen,


heidän sydämensä yhteen liittäminen yhtä päämäärää varten –joka on Allaahin Sanan


kohottaminen – ja muslimien rivien yhdistäminen tätä päämäärää varten. Joten tässä


oleva henkinen merkitys on heidän kokoontumisensa rukoilemaan ja heidän


asettumisensa riveihin tätä päämäärää varten ensin, kuten Allaahin lähettiläs


(sallAllaahu ’alayhi wa sallam) sanoi: ”Joko suoristatte rivinne tai Allaah tulee


aiheuttamaan erimielisyyttä kasvojenne välille.” [8]


Tämä on mutkikas seikka, jota ei voi huomata paitsi niiden toimesta joiden älyä Allaah


on valaissut uskonnon ymmärryksellä kuten Ash-Shaafi’ee ja hänen kaltaisensa.


7:


Muslimit ovat nähneet omilla silmillään ja koskettaneet omilla käsillään jakaantuneiden


yhteisrukousten ja epätasaisten rukousrivien huonojen seurausten vaikutuksia heihin,


paitsi ne jotka ovat menettäneet kykynsä tuntea tai jotka ovat sokeutuneet.


Jos astut moniin muslimien masaajideihin (tänä päivänä) tulet huomaamaan, että


ihmiset pidättäytyvät rukoilemasta yhteisrukouksessa, väittäen luulemansa sunnaa


syyksi, ja sitten järjestävät muita yhteisrukouksia itseään varten, ajatellen, että he


järjestävät paremman rukouksen kuin kukaan muu! Jos he olisivat totuudenmukaisia


väitteissään, he kestäisivät sen synnin minkä he menettivät alkuperäisestä


rukouksestaan. Joten tästä heidän luulemastaan hyvän tekemisestä ei ole mitään


hyötyä kun he tuomitsevat muut jotka jättävät pois vapaaehtoiset ja suositellut


rukoukset!!


Ja tulet huomaamaan muita ihmisiä, jotka pysyvät poissa muslimien masaajidesta ja


sitten he hankkivat muita masaajideja itselleen, aiheuttaen näin vahinkoa ja


jakaantumista yhteisöön ja rikkovat muslimien rivit. Pyydämme Allaah antamaan meille


suojelua ja menestystä ja pyydämme Häntä johdattamaan meidät riviemme


yhdistämiseen. Varmasti Hän kuulee (rukous) pyynnön.” [Ahmad Shaakirin sanojen


loppu]


8:


Viides: Sanoa: “Herramme Sinulle kuuluu ylistys [ja kiitos] rukouksen


aikana


Teksteissä kerrotaan monista versioista siitä mitä henkilön tulisi sanoa sanottuaan:


“Sami’Allaahu Liman Hamidah”. Niiden joukosta on:


“Rabbaanaa Lakal-Hamd”


“Allaahumma, Rabbaanaa wa Lakal-Hamd”


“Rabbaanaa Lakal-Hamd, Hamdan Katheeran Tayyiban Mubaarakan feeh…”


Jne. [9]


Mikään näistä versioista ei sisällä “wash-Shukhr”-lisäystä (ja kiitokset), jonka jotkut ihmiset


lisäävät omasta halustaan. Joten tämä on innovaatio uskonnossa, jota varten Allaah ei


ole lähettänyt lupaa.


Jos ovi tämänlaisille lisäyksille olisi jätetty auki, henkilö voisi sanoa: “Rabbaanaa Lakal-


Hamd wal-Fadl”, toinen sanoisi: “Rabbaanaa Lakal-Hamd wal-‘Adhamah”, kun taas


kolmas sanoisi: “Rabbaanaa Lakal-Hamd wal-Majd” jne.!! Kaikki nämä ovat hiljattain


keksittyjä asioita...


9:


Kuudes: Imaamin kanssa kilpaileminen


Jotkut ihmiset kilpailevat imaamiensa kanssa joissain rukouksen osissa kuten:


1. Kiirehtiä sanomaan aamiin suurah al-faatihassa: ennen kuin imaami on edes


lopettanut resitoimasta “wa lad-Daalleen”, ihmiset kiirehtivät sanomaan aamiin!! Tämä


ei ole sallittua johtuen profeetan lausunnosta: ”…ja kun hän sanoo: ‘Wa lad-Daaleen’,


sano: ‘Aamiin.’ [101] Tarkoittaen: sano se sitten kun hän on lopettanut sen lausumisen.


Johtuen tästä kiirehtimisestä he riistävät itseltään anteeksiannon edun, joka mainitaan


profeetan lausunnossa: “...joten kenen tahansa aameen sattuu samaan aikaan kuin


enkelien aameen, niin hänen menneet syntinsä tullaan antamaan anteeksi.” [11]


2. Heidän joukostaan on niitä, jotka kilpailevat imaamin kanssa nostamalla päänsä


ennen häntä. Meitä on varotettu tekemästä tätä Allaahin lähettilään (sallAllaahu alayhi


wa sallam) sunnassa, jossa hän sanoi: ”Eikö jokaisen teistä tulisi pelätä, jos hän nostaa


päänsä ennen imaamia, että Allaah tekee hänen päästään aasin pään (näköisen) tai,


että Allaah tekee hänen ulkomuodostaan aasin ulkomuodon (kaltaisen)?!” [12]


3. He kilpailevat imaamin kanssa myös laskeutuessaan maahan kumarrukseen


kumarrusasennosta ennen kuin ovat varmistaneet, että imaami on alkanut


kumartumaan.


Al-Bukhaaree (690) ja Muslim (474) kertoivat Al-Baraa bin ‘Aazibilta (radyAllaahu 'anhu)


että: “Kun Allaahin lähettiläs sanoi: ‘Sami’Allaahu liman hamidah’, kukaan meistä ei


koukistanut selkäänsä ennen kuin profeetta laskeutui kumarrukseen (ensin). Sitten


meillä oli tapana laskeutua kumarrukseen hänen jälkeensä.”


10:


Seitsemäs: Kiirehtiä ottamaan kiinni rukoo’ tai tashahhud jne.


Tämä on selvässä ristiriidassa profeetan (sallAllaahu ‘alayhi wa sallam) lausunnon


kanssa: “Kun rukous on järjestetty, älkää tulko siihen hätäisesti. Pikemminkin, tulkaa


siihen kävellen ja rauhallisessa tilassa. Joten mitä tahansa saatte kiinni, rukoilkaa se


(yhteisrukouksessa) ja mitä tahansa menetitte, korvatkaa se.”


Toisessa kertomuksessa sanotaan: “Älkääkä kiirehtikö...” [13]


Näin ollen perusta on se, että henkilön pitää olla rauhallinen ja tyyni eikä hätäinen.


Kahdeksas: Olla käyttämättä sutraa rukoillessaan


Tämä perusta on profeetan (salla Allaahu ‘alayhi wa sallam) lausunto: “Älkää rukoilko


paitsi sutran edessä. Älkääkä antako kenenkään kulkea edestänne. Mutta jos joku


yrittää itsepintaisesti (kulkea), niin kamppailkaa hänen kanssaan koska hänellä on


(paholais)seuralainen mukanaan.” [14]


Toisessa kertomuksessa profeetta (sallAllaahu ‘alayhi wa sallam) sanoi: “Kun joku teistä


rukoilee, hänen tulisi rukoilla kohti sutraa ja lähestyä sitä, jotta ei antaisi paholaisen


rikkoa rukoustaan.” [15]


11:


Eräässä imaami Muslimin kertomassa hadeethissa mainitaan, että sutran (minimi)


korkeuden pitäisi olla satula-korokkeen [16] kaltainen, joka on melkein yksi kolmasosa


kyynärvarren pituudesta. Sutralta ei vaadita, että se on tehty jostain lujasta, kuten jotkut


ihmiset ajattelevat, eikä sen korvaaminen piirtämällä viivan (maahan) ole oikein kuten


jotkut ihmiset tekevät! Tällainen teko mainitaan joissain ahadeetheissa, jotka eivät ole


aitoja. Perusta on se, että henkilön tulisi lähestyä sutraa ja rukoilla niin lähellä sitä kuin


hän pystyy –kolme kyynärvartta ollen pisin raja miten kaukana siitä henkilö voi seistä.


Henkilön pitäisi kiinnittää myös huomiota siihen, että “imaamin sutra on sutrana myös


niille, jotka rukoilevat hänen takanaan.” [17] Näin ollen kun seurataan rukouksessa,


rukoilijat eivät tarvitse muuta sutraa kuin heidän imaaminsa sutran.


Yhdeksäs: pilarien välillä rukoileminen


Qurrah (radyAllaahu 'anhu) kertoi: “Meitä kiellettiin ja estettiin muodostamasta rivejä


pilarien väliin Allaahin lähettilään (sallAllaahu ‘alayhi wa sallam) elinaikana.” [18]


‘Abdul-Hameed bin Mahmood kertoi: “Rukoilin kerran Anas bin Maalikin kanssa jumu’an


päivänä (perjantaina) ja meitä työnnettiin pilareita kohti. Näin ollen jotkut meistä


siirtyivät (sen eteen) ja jotkut meistä (sen taakse). (Sen jälkeen) Anas sanoi: ”Meillä oli


tapana välttää tätä Allaahin lähettilään (sallAllaahu ’alayhi wa sallam)


elinaikana.””[19]


Näin ollen perustana on se, että vältetään rukoilemasta pilarien välissä ja varotaan niitä


paitsi jos masjid on liian ahdas siellä oleville henkilöille johtuen sen pienestä koosta tai


12:


suuresta ihmismäärästä jotka rukoilevat siellä. Sellaisessa tilanteessa se olisi sallittua


johtuen tarpeesta ja hädästä.


Ihmisiä pitäisi informoida tästä asiasta sekä samanlaisista asioista, tiedolla, pehmeällä


kutsulla ja avoimella keskustelulla, sellaisella tavalla, joka on paras jotta varmistetaan


paras tulos. Sitä ei pitäisi tehdä kovuudella, vihamielisyydellä, tiukasti ja epäystävällisellä


puheella.


Kymmenes: suun peittäminen rukoillessa


Profeetta (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) kielsi erästä miestä peittämästä suutaan


(rukouksen aikana). [20] Sheikh Ibn Baazin, olkoon Allaah hänelle armollinen,


fataawassa (s. 83) hän sanoi: “Peitteen laittaminen kasvojen alaosaan rukoiltaessa ei


ole pidettyä, paitsi jos henkilöllä on siihen syy.”


Näin ollen se mitä jotkut ihmiset tekevät fajr rukouksen tai muiden rukousten aikana


peittäessään suunsa ilman pätevää syytä ei ole sallittua. Se kuuluu samaan sarjaan kuin


kiellettyjen vaatteiden pitäminen.


Mitä tulee keksittyyn syyhyn jota jotkut ihmiset käyttävät, väittäen, että he tekevät sen


kylmyydestä johtuen, niin tälle ei ole mitään perustetta!!


13:


Yhdestoista: Katseen nostaminen taivaaseen rukouksen aikana


Tämä on vastoin sunnaa kahdesta näkökulmasta:


1. Koskien rukoilevaa henkilöä, lähtökohta on, että hänen pitää suunnata silmänsä kohti


sitä paikkaa johon hän tulee kumartamaan.


2. Henkilö, joka nostaa katseensa taivaaseen rukouksen aikana on alttiina profeetan


(salla Allaahu ‘alayhi wa sallam) lausunnossa olevalle rangaistukselle: “Eikö jokainen


teistä pelkää nostavansa päätään (taivasta kohti) rukouksen aikana ja hänen näköään


ei palauteta hänelle?”[21]


Tämä sisältää myös katseen –tai kaulan, ja tämä on pahempaa –kääntämisen sivulta


toiselle, vasemmalle ja oikealle, joko johtuen syystä tai johtumatta mistään syystä!!!


Profeetalta (salla Allaahu ’alayhi wa sallam) kysyttiin tästä ja hän vastasi: ”Se on


varkaus, että paholainen on pihistänyt palvelijan rukouksesta.” [22]


14:


Kahdestoista: joitain säädöksiä jotka pätevät siihen joka saapuu


rukoukseen myöhässä


Mitä henkilön pitäisi tehdä jos hän saapuu masjidiin kun ‘ishaa rukous on kutsuttu mutta


hän ei edes ole rukoillut maghrib rukousta johtuen pätevästä syystä?! [23]


Vastaus: Tämän henkilön tulisi seurata imaamia, joka rukoilee ‘ishaa samalla kun hän


itse aikoo rukoilla maghrib rukousta. Joten kun imaami nousee ylös suorittamaan


neljättä rakaa, tällä henkilöllä tulisi olla aikomus erota imaamista. Näin ollen hänen tulisi


pysyä istuallaan, sanoa tashahhud ja lopettaa rukous yksin. [24]


Kolmastoista: Joitain säädöksiä koskien muistamattomuuden


kumarrusta


Al-Bukhaaree ja Muslim raportoivat Abu Hurairalta (radija Allaahu ‘anhu), että Allaahin


lähettiläs (salla Allaahu ‘alayhi wa sallam) sanoi: “Kun yksi teistä nousee rukoilemaan


paholainen tulee hänen luokseen ja saattaa hänet hämilleen siihen pisteeseen, että


hän ei tiedä kuinka monta (rakaa) hän rukoili. Näin ollen kun yhdelle teistä sattuu näin,


hänen tulisi suorittaa kaksi maahan kumarrusta istuessaan.”


At-Tirmidhee (398), Ibn Maajah (1209), ja Ahmad (1/190) raportoivat, että ‘Abdur-


Rahmaan bin ‘Awf (radija Allaahu ‘anhu) sanoi: “Kuulin profeetan (salla Allaahu ‘alayhi


wa sallam) sanovan: “Kun yksi yhdestä teistä tulee muistamaton rukoillessanne siten,


että hän ei voi muistaa rukoiliko hän yhden (rakaan) tai kaksi, hänen tulisi perustaa


yhden varaan. Ja jos hän ei muista rukoiliko hän kaksi (rakaa) tai kolme, hänen tulisi


perustaa kahden varaan. Ja jos hän ei muista rukoiliko hän kolme (rakaa) tai neljä,


hänen tulisi perustaa kolmen varaan. Ja hänen tulisi suorittaa kaksi maahan kumarrusta


ennen salaamin sanomista.” [25]


15:


Imaami Al-Baghawee sanoi Sharh-us-Sunnassa (3/283): “Tämä hadith muodostuu


kahdesta säännöstä:


1. Jos hänellä on epäilyksiä rukouksessaan ja hän ei tiedä kuinka monta rakaat hän


rukoili hänen tulisi tutkia. Joten joko hänestä tulee varma siitä kuinka monta hän on


rukoillut tai hän laskee alemman määrän varaan.


2. Paikka jossa muistamattomuuden maahan kumarrus suoritetaan on ennen salaamia.


Mitä tulee ensimmäiseen seikkaan, oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että henkilön


tulisi rakentaa alemman numeron varaan ja sitten tehdä muistamattomuuden maahan


kumarrus.


Mitä tulee paikkaan jossa muistamattomuuden maahan kumarrus tapahtuu, sen


suhteen on raportoitu erilaisia kertomuksia…”


Imaami Al-Haazimee sanoi al-‘Itibaar fin-Naasikh wal-Mansookh min al-Athaar -


teoksessa (s. 85), selventäen enemmistön näkökulman: “Keskitie meille on sen


sanominen, että ahadiithit joiden mukaan henkilön tulisi kumartua maahan ennen


salaamia ja ne joiden mukaan se pitäisi tehdä sen jälkeen, ovat kaikki vahvistettuja ja


aitoja. Niissä on eräänlainen ristiriidan muoto eikä ole mahdollista antaa joillekin näille


kertomuksille etusijaa muiden yli perustuen aitoon kertomukseen…Oikein valinta on


ottaa nämä ahadiithit joustavuudella ja kummankin näkökulman luvallisuudella.”


Sanon, että seuraava kertomus Al-Muwattalta tulisi mainita sellaiselle henkilölle, joka


kärsii pirullisista kuiskutuksista:


16:


Eräs mies kerran kertoi Al-Qaasim bin Muhammadille: “Minulla on epäilyksiä kun olen


rukouksessani ja se on minulle hyvin vaikeaa!” Joten hän vastasi: ”Jatka rukoustasi koska


nämä (kuiskutukset) eivät koskaan tule jättämään sinua jopa siihen pisteeseen, että jos


olisit valmis lopettamaan rukouksesi sanoisit, että en saanut rukoustani loppuun!”


Toinen henkilö joka kärsi tällaisista kuiskutuksista kerran valitti Imaami Ahmadille, joten


hän sanoi hänelle: “Älä anna tämän olla osana ajatuksiasi. Käännä huomiosi pois siitä.”


[26]


17:


Neljästoista: Menetettyjen rukousten korvaaminen


Allaah sanoo: “Varmasti rukous on määrätty uskovaisille säädettyinä aikoina.” [Suura


an-Nisaa: 103, tarkoituksen tulkinta]


Imaami Mujaahid sanoi: “Tämä tarkoittaa, että ne on sunniteltu pakollisiin ajankohtiin,


jotka Allaah on määrännyt niitä varten.” [27]


Profeetta (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) sanoi: “Hänen, joka nukkuu rukouksen (ajan)


ylitse tai unohtaa sen, tulisi rukoilla kun hän muistaa. Tästä ei ole mitään hyvitystä paitsi


tämä.” [28]


Tämä on sellaisen henkilön tila, joka on menettänyt rukouksen tai useita rukouksia


johtuen jostain syystä johon hänellä ei ole valtaa. Allaah sanoo:” Allaah ei rasita sielua


yli sen sietokyvyn.” [Suura al-Baqarah: 286, tarkoituksen tulkinta]


Ja profeetta (sallAllaahu 'alayhi wa sallam) sanoi: “Unessa ei ole välinpitämättömyyttä.


Välinpitämättömyys löytyy vain sellaisesta henkilöstä joka ei rukoile ennen sitä aikaa


jolloin seuraava rukous tulee.”[29] Joten jos tämä on jonkun henkilön tila, hänen tulisi


suorittaa menettämänsä rukous heti ennen kuin syy jonka takia hän menetti sen menee


ohi, kuten kun hän herää unesta tai muistaa unohduksen jälkeen...jne. Hänen tulisi myös


suorittaa menettämänsä rukoukset niiden peräkkäisessä järjestyksessä ja niiden ajan


mukaisesti –ensin ensimmäinen, sitten seuraava jne.


“Mitä tulee sellaiseen henkilöön joka harkitusti jättää rukouksen ilman (pätevää) syytä,


joko johtuen piittaamattomuudesta tai laiskuudesta, siihen pisteeseen, että rukouksen


aika on mennyt ohi, hänellä ei ole lupaa korvata sitä eikä sen velvollisuuden taakkaa


oteta häneltä pois. Tämä johtuu siitä, että ei ole mitään pätevää syytä joka osoittaisi,


että hänet on velvoitettu korvaamaan sen tai palauttamaan sen tai, että henkilön


velvollisuus täyttyy tekemällä sen sitten kun sen aika on mennyt umpeen.” [30]


18:


Joten jos tämä on jonkun henkilön tilanne, hänen tulisi suorittaa niin monta


vapaaehtoista ja ylimääräistä rukousta kun hän voi antamatta niiden suorittamiseen


mitään erityistä aikaa koska profeetta (salla Allaahu alayhi wa sallam) sanoi: “Varmasti


ensimmäinen asia joista ihmiset tullaan asettamaan vastuuseen tuomion päivänä


teoista on rukous. Herramme tulee sanomaan enkeleilleen, vaikka Hän tietääkin


parhaiten: ‘Katsokaa palvelijani rukousta. Onko se kokonainen vai puutteellinen?’ Jos


se on kokonainen, se tullaan tallentamaan hänelle kokonaisena. Mutta jos se on


millään tavalla puutteellinen, Hän tulee sanomaan: ‘Katsokaa onko palvelijallani


yhtään vapaaehtoisia rukouksia?’ Joten jos hänellä on yhtään vapaaehtoisia rukouksia


tilillään, Hän tulee sanomaan: ‘Korvatkaa palvelijani pakolliset (rukoukset)


vapaaehtoisilla. Sitten hänen tekonsa tullaan tuomitsemaan sen perusteella.” [31]


Jotkut ihmiset seuraavat jokaista pakollista rukousta suorittamalla jonkun menettämänsä


rukouksen. Esimerkiksi, he rukoilevat dhuhrin ja sitten sen jälkeen toisen dhuhrin jonka he


menettivät aiemmin ja samoin ’asrin kanssa. Tälle ei ole mitään pohjaa jalossa sunnassa


eikä sitä varten tunneta mitään pätevää todistetta ollenkaan.


Tämä muistuttaa sitä mitä jotkut ihmiset tekevät tallentamalla menneiden vuosien (!!)


aikana menettämiensä rukousten lukumäärän, sitten suorittamalla ne samalla kun he


vähentävät rukoilemansa määrän summasta. Tämä on myös yksi hiljattain keksityistä


asioista.