Allahin, Armeliaan Armahtajan nimeen.


Orientalismi, väärä tieto ja islam


Kirjoittanut Abu Iman 'Abdurrahman Robert Squires. © Muslimivastaukset


Jokaisen avarakatseisen henkilön, joka ryhtyy tutkimaan islamia, varsinkin


jos hän käyttää eurooppalaisilla kielillä kirjoitettuja kirjoja, tulisi olla


tietoinen siitä, että lähes kaikki ei-muslimien kirjoitukset islamista sisältävät


näennäisen luontaisia vääristymiä (sen oppeihin). Aina keskiajasta lähtien


islam on ollut paljon parjattu ja äärimmäisen väärinymmärretty lännessä.


1900-luvun loppupuolella tilanne ei näytä paljon muuttuneen, vaikka monet


muslimit ovatkin sitä mieltä, että edistystä tapahtuu.


Kyseenalaisia motiiveja ja yleistä


tietämättömyyttä


Minusta hieno tiivistelmä lännen tietämättömyydestä ja orientalismin


motiiveista islamia koskien ovat seuraavat sanat sveitsiläiseltä journalistilta ja


kirjailijalta Roger Du Pasquierilta:


"Länsi, olipa kristitty tai ei-kristitty, ei ole koskaan todella tuntenut islamia.


Aina siitä asti kun kristityt näkivät sen ilmaantuvan maailman näyttämölle, he


eivät koskaan lakanneet loukkaamasta ja parjaamasta sitä löytääkseen


oikeutuksen sodanjulistukselle sitä vastaan. Se on alistettu irvokkaille


vääristyksille, joiden jäljet vieläkin pysyvät eurooppalaisten mielissä. Jopa


nykypäivinä on länsimaisia ihmisiä, joille islam voidaan typistää kolmeen


ajatukseen: fanatismiin, fatalismiin (kohtalouskoon) ja moniavioisuuteen.


Tietysti on olemassa sivistyneempi yleisö, jonka ajatukset islamista ovat


vähemmän epämuodostuneita; ja sitten on vielä muutamia ihmisiä, jotka


tietävät, ettei sana islam tarkoita mitään muuta kuin "alistumista Jumalalle".


Yksi tämän tietämättömyyden merkki on se tosiasia, että useiden


eurooppalaisten mielikuvituksessa Allah viittaa muslimien jumaluuteen, ei


kristittyjen ja juutalaisten Jumalaan. Kun joku vaivautuu selittämään asiat


heille, he ovat aivan yllättyneitä kuullessaan, että "Allah" tarkoittaa


"Jumalaa", ja että jopa arabikristityt tuntevat Hänet vain sillä nimellä.


Islam on tietysti ollut läntisten orientalistien tutkimuksen kohteena, ja he ovat


viimeisten kahden vuosisadan aikana julkaisseet laajan oppineen


kirjallisuuden aiheesta. Siitä huolimatta kuinka kunnioittavaa heidän työnsä


on saattanut olla, erityisesti historiallisilla ja filologisilla aloilla, he ovat


myötävaikuttaneet vähän muslimien uskonnon parempaan ymmärtämiseen


kristityssä tai kristinuskon jälkeisessä miljöössä, yksinkertaisesti siitä syystä,


etteivät he ole onnistuneet herättämään kiinnostusta erikoistuneiden


akateemisten ympyröittensä ulkopuolella. On pakko myöntää, että


orientalistisia tutkimuksia lännessä ei ole aina innoittanut puhtain tutkijan


puolueeton mieli, ja on vaikea kieltää, että jotkut islamistit (islamin tutkijat)


ja arabistit ovat työskennelleet selkeällä aikomuksella halveksia ja väheksyä


islamia ja siihen kuuluvia asioita. Tämä taipumus oli erityisen ilmeinen –


itsestään selvistä syistä – koloniaalisten valtakuntien kukoistusaikana, mutta


olisi liioittelua väittää, että se on hävinnyt jälkiä jättämättä.


Nämä ovat joitakin syitä, joiden vuoksi islam pysyy jopa nykyään niin väärin


arvioituna lännessä, missä melko odottamattomasti aasialaiset uskot, kuten


buddhalaisuus ja hindulaisuus, ovat yli sadan vuoden ajan synnyttäneet


paljon enemmän näkyvää ymmärtämystä ja kiinnostusta, vaikka islam on niin


lähellä juutalaisuutta ja kristinuskoa ollen peräisin samasta Abrahamista


lähtevästä lähteestä.*) Tästä huolimatta useiden vuosien ajan on vaikuttanut


siltä, että ulkoiset olosuhteet, varsinkin arabialais-islamilaisten maitten


kasvava tärkeys maailman suurissa poliittisissa ja taloudellisissa asioissa, ovat


avustaneet herättämään lännessä kasvavaa kiinnostusta islamia kohtaan


johtaen siihen, että jotkut ovat löytäneet uusia ja tähän asti odottamattomia


horisontteja." [Unveiling Islam (Islamin paljastus), Roger Du Pasquier, s. 5-7]


*) Seuraavassa artikkelissamme (Todellinen pelastus, koonnut Ummu Maryam) tulemme käsittelemään


uskontoja, jotka väittävät olevansa lähtöisin Abrahamista, ja osoittamaan Kaikkivaltiaan Jumalan


todellisen uskonnon, joka ilmoitettiin Nooalle ja profeetoille hänen jälkeensä, mukaan lukien Abraham


(olkoon rauha heidän päällään).


Ranskalainen lääkäri Maurice Bucaille jakaa tuntemuksen, että lännessä


ollaan yleisen tietämättömiä islamista. Hän kirjoittaa:


"Kun henkilö mainitsee islamin materialistiselle ateistille, tämä hymyilee


omahyväisyydellä, joka on ainoastaan yhtä suuri kuin hänen


tietämättömyytensä aiheesta. Samoin kuin niin monilla muilla läntisten


älykköjen enemmistössä, olipa heidän uskonnollinen vakaumuksensa mikä


tahansa, hänellä on vaikuttava kokoelma vääriä käsityksiä islamista. Henkilön


täytyy tässä vaiheessa sallia hänelle yksi tai kaksi tekosyytä. Ensiksi, lukuun


ottamatta hiljattain omaksuttuja asenteita, jotka ovat vallalla korkeimpien


katolisten auktoriteettien keskuudessa, lännessä islam on aina ollut niin


sanotun "maallisen herjauksen" kohteena. Lännessä jokainen, joka on


hankkinut perusteellista tietoa islamista, tietää tarkkaan missä laajuudessa


sen historiaa, oppeja ja päämääriä on vääristelty. Henkilön täytyy myös ottaa


huomioon se tosiasia, että eurooppalaisilla kielillä julkaistut dokumentit tästä


aiheesta (jättäen sivuun erityisen erikoistuneet tutkimukset) eivät tee sellaisen


henkilön työtä, joka haluaa oppia, yhtään helpommaksi." [Bible, Qur‘an and


Science (Raamattu, Koraani ja tiede), Maurice Bucaille, s. 118]


Orientalismi: yleinen määritelmä


Orientalismina yleisesti tunnettu ilmiö ei ole muuta kuin yksi näkökulma


lännen antamasta väärästä islamkuvasta. Nykyään useimmat muslimit


lännessä todennäköisesti olisivat samaa mieltä siitä, että suurin määrä islamia


koskevasta vääristetystä tiedosta on peräisin tiedotusvälineistä:


sanomalehdistä, aikakauslehdistä tai televisiosta. Mitä tulee ihmisten


määrään, jotka sellainen tieto saavuttaa, joukkotiedotusvälineillä on


epäilemättä laajempi vaikutus lännen näkökulmaan islamista kuin


"orientalistien", "arabistien" ja "islamistien" (islamin tutkijoiden)


akateemisilla julkaisuilla. Puhuttaessa leimoista viime vuosina akateeminen


ala, jota ennen kutsuttiin "orientalismiksi", on uudelleennimetty


"aluetutkimukseksi" useimmissa lännen korkeakouluissa ja yliopistoissa.


Tämä poliittisesti moitteeton termi on ottanut paikan sanalta "orientalismi"


tutkijoitten piirissä, koska jälkimmäinen sana on nykyään tahraantunut


kielteisellä imperialistisella lisämerkityksellä, mikä suurelta osin johtuu


orientalisteista itsestään. Kuitenkin vaikka näitä aloja harjoittavien


tutkijoiden julkaisut eivät saavuta suurta yleisöä, ne usein päätyvät


opiskelijoiden ja niiden käsiin, jotka ovat henkilökohtaisesti kiinnostuneet


oppimaan lisää islamista. Tämän vuoksi jokaisen islamia opiskelevan,


varsinkin lännessä, tulee olla tietoinen orientalismin historiallisesta ilmiöstä,


sekä akateemisena toimintona että tapana riistää kulttuuria. Muslimien


käyttämänä termi "orientalisti" yleensä viittaa keneen tahansa länsimaiseen


islamin tutkijaan, joka riippumatta motiiveistaan väistämättä vääristää sitä.


Kuten tulemme näkemään, orientalismin ilmiö on kuitenkin paljon enemmän


kuin akateeminen toiminto. Edward Said, kuuluisa arabikristitty tutkija ja


useiden orientalimin lähestymistapojen puutteita paljastavien kirjojen


kirjoittaja, määrittelee "orientalismin" seuraavasti:


"…Orientalismilla tarkoitan useita asioita, joista kaikki mielestäni ovat


toisistaan riippuvaisia. Halukkaimmin hyväksytty tarkoitus orientalismille on


akateeminen merkitys, ja tosiaan leima vieläkin soveltuu joukkoon


akateemisia laitoksia. Jokainen, joka opettaa, kirjoittaa tai tutkii Itää, ja tämä


pätee henkilöön, olipa hän sitten antropologi, sosiologi, historioitsija tai


filologi, joko sen tarkassa tai yleisessä merkityksessä, on orientalisti, ja se,


mitä hän tekee, on orientalismia." [Orientalism (Orientalismi), Edward W.


Said, s. 2]


"Täten orientalismista puhuminen on pääasiassa, vaikkei yksinomaan,


brittiläisistä ja ranskalaisista kulttuurihankkeista puhumista, projekti, jonka


mittasuhteet pitävät sisällään sellaisia erilaisia aloja kuin mielikuvitus itse,


koko Intian ja Levantin, raamatulliset tekstit ja raamatulliset maat,


maustekaupan, koloniaaliset armeijat ja koloniaalisten johtajien pitkän


perinteen, suunnattoman tutkijoiden rungon, lukemattoman orientaalisten


"asiantuntijoiden" ja "käsien" joukon, orientaalisen professuurin, moninaisen


"orientaalisten" ajatusten suuren joukon (orientaalinen tyrannimaisuus,


orientaalinen loistokkuus, julmuus, lihallisuus), monien itäisten lahkojen,


filosofioiden ja viisauksien kesyttämisen paikalliseen eurooppalaiseen


käyttöön, listaa voisi jatkaa lähes loputtomasti." [Orientalism (Orientalismi),


Edward W. Said, s. 4]


Kuten monissa tapauksissa tietoisuus ongelmasta on puoli voittoa. Kun


totuuden vilpitön etsijä on tietoinen pitkäaikaisesta väärinkäsityksestä ja


vihamielisyydestä islamin ja lännen välillä, ja oppii olemaan luottamatta


kaikkeen, minkä hän näkee painettuna, luotettavaa tietoa voidaan saada


nopeammin. Epäilemättä kaikilla islamia koskevilla läntisillä kirjoituksilla ei


ole samaa yksipuolisen suhtautumisen tasoa – ne vaihtelevat tahallisesta


vääristelystä yksinkertaiseen tietämättömyyteen – ja saattaa olla myös


muutamia, jotka voitaisiin luokitella ei-muslimien vilpittömiin yrityksiin


kuvata islamia myönteisessä valossa. Kuitenkin, jopa useimpia näistä


teoksista vaivaavat näennäisesti tahattomat virheet, olivatpa ne miten pieniä


tahansa, johtuen kirjailijan tietämättömyydestä koskien islamilaista tietoa.


Kohtuullisuuden hengessä tulee sanoa, että jopa jotkut muslimikirjailijoiden


nykyajan kirjat islamista kärsivät näistä samoista puutteista yleensä


tiedonpuutteen, harhaoppien ja ei-muslimien lähteisiin nojautumisen vuoksi.


Tämän jälkeen ei pitäisi olla yllätys, että islamin opiskeleminen lännessä,


varsinkin turvauduttaessa eurooppalaisilla kielillä kirjoitettuihin teoksiin, ei


ole koskaan ollut helppo tehtävä. Vain muutama kymmenen vuotta sitten


englantia puhuvan henkilön, joka oli kiinnostunut islamista ja halusi rajoittaa


lukemisensa muslimikirjoittajien teoksiin, lukeminen saattoi rajoittua


Koraanin käännökseen, muutamiin käännettyihin hädiith-kirjoihin ja


muutamaan kymmeneen vihkosen kokoiseen kirjoitelmaan. Kuitenkin


viimeisten vuosien aikana uskovien ja sitoutuneiden muslimien kirjoittamien


islamilaisten kirjojen laajalle levinnyt saatavuus ja internetin tulo ovat tehneet


luotettavan tiedon saamisen lähes jokaisesta islamin näkökannasta paljon


helpommaksi. Näinä päivinä tuskin kuluu viikko ilman että klassisen


islamilaisen teoksen englanninkielinen käännös julkaistaan. Tämän tietäen


rohkaisisin lukijaa kääntymään muslimikirjailijoiden kirjoittamien kirjojen


puoleen yrittäessään oppia islamista. Internetissä on laaja valikoima


islamilaisten kirjojen "kirjakauppoja", joihin voi ottaa yhteyttä internetin


välityksellä [esimerkiksi Dar-us-Salam publications osoitteessa www.dar-ussalam.


com].


Imperialistiset päämäärät ja innokkaat


lähetyssaarnaajat


Jatketaan yksityiskohtaisempaan tarkasteluun koskien lännen vääristynyttä


islamkuvaa yleisesti ja orientalismia erityisesti … Edward Said, mahtavan


teoksen Orientalism (Orientalismin) arabikristitty kirjoittaja on osuvasti


viitannut orientalismiin "kulttuurillisena yrityksenä". Tämä ei varmaankaan


ole vääristelyä, sillä oksidentaalisen lännen akateeminen tutkimus


orientaalisesta idästä oli usein motivoitunut – ja teki tiivistä yhteistyötä –


Euroopan siirtomaavoimien imperialististen tavoitteiden kanssa. Epäilyksettä


orientalismin perusta on sanonnassa "tunne vihollisesi". Kun Euroopan


"kristityt kansat" alkoivat pitkän kampanjansa muun maailman asuttamiseksi


ja valloittamiseksi oman etunsa vuoksi, he toivat akateemiset ja


lähetyssaarnaajiensa voimavarat apuun. Orientalistit ja lähetyssaarnaajat –


joiden rivit usein lomittuivat – palvelivat usein imperialistista hallitusta, joka


käytti heidän palveluksiaan alistamaan tai heikentämään vihollista, vaikkakin


hienovaraisesti:


"Koskien islamia ja islamilaisia alueita esimerkiksi Britannia koki, että sillä oli


kristittynä valtana laillisia etuja puolustettavana. Näitä etuja vartioimaan


kehittyi moninainen toimintakoneisto. Sellaisia aikaisia järjestöjä kuten the


Society for Promoting Christian Knowledge (Kristityn tiedon edistämisen


seura) (1698) ja the Society for the Propagation of the Gospel in Foreign Parts


(Seura Evankeliumin levittämiseksi vieraille alueille) (1701) seurasivat ja


myöhemmin avustivat the Baptist Missionary Society (Baptisti lähetysseura)


(1792), the Church Missionary Society (Kirkon lähetysseura) (1799), the


British and Foreign Bible Society (Brittiläinen ja ulkomainen Raamattuseura)


(1804) ja the London Society for Promoting Christianity Among the Jews


(Lontoon seura kristinuskon edistämiseksi juutalaisten keskuudessa) (1808).


Nämä lähetykset "avoimesti" liittyivät Euroopan leviämiseen." [Orientalism


(Orientalismi), Edward W. Said, s. 100]


Jokainen aihetta tutkinut henkilö tietää, että kristityt lähetyssaarnaajat olivat


halukkaita osananottajia eurooppalaisessa imperialismissa huolimatta


joidenkin yksittäisten lähetyssaarnaajien puhtaista tarkoitusperistä tai


herkkäuskoisuudesta. Itse asiassa useat orientalistit olivat kristittyjä


lähetyssaarnaajia. Yksi tärkeä esimerkki on Sir William Muir, joka oli


aktiivinen lähetyssaarnaaja ja useiden islamia koskevien kirjojen kirjoittaja.


Hänen kirjansa olivat hyvin puolueellisia ja ahdasmielisiä tutkielmia. Siitä


huolimatta ne, jotka haluavat hyökätä islamia vastaan, jatkavat niiden


käyttämistä viitteinään vielä tänäkin päivänä. Ei ole mikään yllätys, että


kristityt olivat joidenkin islamista kerrottujen pahimpien valheiden ja


vääristysten alkuunpanijoita, ottaen huomioon että islam oli maailman


uskonnoista sen tärkein "kilpailija". Kaikkea muuta kuin kunnioittaen käskyä,


jonka mukaan ei tule antaa väärää todistusta naapuristaan, kristittyjen


vääristykset – ja suoranaiset valheet – islamista olivat laajalle levinneitä,


kuten seuraavasta käy ilmi:


"Orientalismin historia on tuskin puolueeton tutkimus islamin lähteistä,


varsinkin ollessaan kristinuskon kiihkoilun vaikutuksen alaisena.


(Kirjoitukset vaihtelivat) Johannes Damaskoslaisen fanaattisista


vääristyksistä islamia vastaan suunnattuihin myöhempien kirjoittajien


apologeetteihin, jotka kertoivat lukijoilleen, että muslimit palvoivat kolmea


epäjumalankuvaa! Peter the Venerable (1084–1156) "käänsi" Koraanin, jota


käytettiin keskiaikana, ja se sisälsi yhdeksän lisättyä lukua. Salen


halpamainen vääristelty käännös jatkoi samaa linjaa, ja hän muiden


kaltaistensa kanssa, kuten Rodwellin, Muirin sekä muiden kanssa,


hyökkäsivät Muhammadin luonnetta ja persoonallisuutta vastaan. Usein he


käyttivät keksittyjä tarinoita tai kertomuksia, joita muslimit itse pitivät


väärennettyinä tai luotettavuudeltaan heikkoina. Tai sitten he vääristelivät


tosiasioita väittäen, että muslimit omasivat mielipiteitä, joita heillä ei ollut, tai


esittivät muslimien tietämättömyydestä johtuen harjoittamia tapoja islamin


oikeana kuvana. Kuten Norman Daniel kertoo meille teoksessaan Islam and


the West (Islam ja länsi): "Väärien todisteiden käyttäminen islamia vastaan


hyökkäämiseen oli melkein vallitsevaa…" (s. 267)." [An Authoritative


Exposition – Part 1 (Arvovaltainen paljastus – osa 1), 'Abd ar-Rahiim Green]


Bernard Lewis, tunnettu Lähi-idän historioitsija, vahvistaa tämän


näkökannan kirjoittaessaan:


"Keskiajan kristikunta opiskeli islamia kahdesta syystä: suojellakseen


kristittyjä muslimien houkuttelemiselta ja käännyttääkseen muslimeja


kristityiksi. Kristityt tutkijat, joista useimmat olivat pappeja tai munkkeja,


loivat kokoelman kirjallisuutta koskien (islamin) uskoa, sen profeettaa ja


hänen kirjaansa. Tämän kirjallisuuden tarkoitus oli poleeminen ja usein


tyyliltään rivo, ja se oli suunniteltu paremminkin suojelemaan ja


lannistamaan kuin antamaan tietoa…" [Islam and the West (Islam ja länsi),


Bernard Lewis, s. 85–86]


On paljon todisteita, joita henkilö voisi käyttää osoittaakseen, että kun


kysymys oli islamia vastaan hyökkäämisestä, jopa roomalaiskatolinen kirkko


otti halukkaasti vastaan lähes minkä tahansa valheen. Tässä on eräs


esimerkki:


"Tiettynä historian ajanjaksona vihamielisyys islamia kohtaan, missä tahansa


muodossa, tullen jopa vannoutuneilta kirkon vihollisilta, otettiin vastaan


sydämellisimmällä hyväksymisellä katolisen kirkon korkeiden virkamiesten


toimesta. Täten paavi Benedictus XIV, joka on 1700-luvun huomattavimman


paavin maineessa, empimättä lähetti siunauksensa Voltairelle. Tämä oli


kiitoksena hänelle omistetusta tragediasta Muhammad vai Fanatismi


(Mahomet ou le Fanatisme) vuodelta 1741, (joka on) ruokoton satiiri, jonka


kuka tahansa huonon uskon omaava nokkela roskakirjailija olisi voinut


kirjoittaa mistä tahansa aiheesta. Huonosta alusta huolimatta näytelmä


saavutti riittävän maineen tullakseen sisällytetyksi Comédie-Françaisen


ohjelmistoon." [Bible, Qur‘an and Science (Raamattu, Koraani ja tiede),


Maurice Bucaille, s. 118]


Laajalle levinneet valheet ja kansankulttuuri


Kirkon vannoutunut vihollinen, johon edellä viitattiin, oli ranskalainen filosofi


Voltaire. Esimerkkinä siitä, mitä hän ajatteli ainakin yhdestä kristitystä


opista, lue hänen kolminaisuusopin vastainen kirjoitelmansa. Lisäksi yllä


oleva kappale esittää kohdan, josta henkilön tulisi olla hyvin tietoinen: islamia


koskevat vääristykset ja valheet kautta aikojen Euroopassa eivät rajoittuneet


pieneen tutkijoiden ja kirkonmiesten joukkoon. Päinvastoin ne olivat osa tuon


ajan kansan-kulttuuria:


"Eurooppalaista mielikuvitusta ruokittiin laajalti tästä [orientaalisten


mielikuvien] tuotannosta: keskiajan ja 1700-luvun välillä sellaiset suuret


kirjailijat kuten Ariosto, Milton, Marlowe, Tasso, Shakespeare, Cervantes sekä


Chanson de Rolandin ja Poema del Cidin kirjoittajat käyttivät hyväksi idän


rikkauksia tuotantoihinsa tavoilla, jotka terävöittivät kuvakielen, ajatusten ja


niitä kansoittavien hahmojen ääriviivoja. Lisäksi suuri osa siitä, mitä pidettiin


oppineena orientalistisena tieteellisyytenä Euroopassa, tarjosi ideologisia


myyttejä käyttöön, vaikka tieto näytti aidosti etenevän." [Orientalism


(Orientalismi), Edward W. Said, s. 63]


"Muuttumaton taipumus jättää huomiotta se, mitä Koraani tarkoitti, tai mitä


se muslimien mielestä tarkoitti, tai mitä muslimit ajattelivat tai tekivät missä


tahansa määrätyissä olosuhteissa, ilman muuta viittaa siihen, että Koraanin


tai muu islamilainen oppi esitettiin muodossa, joka vakuuttaisi kristityt; ja


enenevässä määrin yliampuvilla muodoilla oli paremmat hyväksymisen


mahdollisuudet sitä mukaa kuin kirjoittajien ja yleisön välimatka


islamilaisesta rajasta kasvoi. Se, mihin muslimit sanoivat uskovansa, otettiin


hyvin vastahakoisesti vastaan heidän todellisina uskoinaan. Oli olemassa


kristitty kuva, jonka yksityiskohtia (edes tosiasioiden paineessa) hylättiin niin


vähän kuin mahdollista ja jonka yleisiä ääriviivoja ei hylätty koskaan.


Eroavaisuuden vivahteita oli ainoastaan yleisessä rakenteessa. Kaikki


korjaukset, jotka tehtiin lisääntyvän tarkkuuden kiinnostuksesta, olivat


ainoastaan sen puolustusta, minkä oli äskettäin huomattu olevan


uhanalainen, heikentyneen rakenteen tukemista. Kristitty mielipide oli


rakennelma, jota ei ollut mahdollista hajottaa, ei edes rakentaa uudelleen."


[Islam and the West: The Making of an Image (Islam ja länsi: Kuvan


muodostaminen), Norman Daniel, s. 259–260]


Edward Said sanoo klassisessa teoksessaan Orientalism (Orientalismi)


viitaten Norman Danielin edellä mainittuun katkelmaan:


"Tätä jyrkkää kristittyjen kuvaa islamista tehostettiin lukemattomilla tavoilla,


mukaan lukien keskiajalla ja renessanssin alussa suurella moninaisuudella


runoudessa, oppineissa väittelyissä ja yleisessä taikauskossa. Tähän aikaan


mennessä Lähi-itä oli melkein sulautettu latinalaisen kristinuskon yleiseen


maailmankuvaan, kuten Chanson de Rolandissa saraseenien palvonnan


esitettiin sisältävän Mahometin ja Apollon. 1400-luvun puoleenväliin


mennessä, kuten R.W. Southern on loistavasti osoittanut, vakaville


eurooppalaisille ajattelijoille kävi ilmeiseksi, "että jotain pitäisi tehdä


islamille", joka oli jotakuinkin kääntänyt tilanteen ympäri tulemalla itse


sotilaallisesti itäiseen Eurooppaan." [Orientalism (Orientalismi), Edward W.


Said, s. 61]


"Meille kaikkein helpoimmin havaittavaa on, ettei mikään näistä


[eurooppalaiskristityn] ajatuksen järjestelmistä ollut kykenevä tarjoamaan


täysin tyydyttävää selitystä ilmiöstä [islamista], jota he olivat ryhtyneet


selittämään, ja vieläkin vähemmän vaikuttamaan käytännön tapahtumien


kulkuun päättäväisellä tavalla. Käytännön tasolla tapahtumat eivät koskaan


päättyneet niin hyvin tai niin huonosti kuin älykkäimmät tarkkailijat


ennustivat: ja ehkäpä on huomion arvoista, etteivät ne koskaan päättyneet


paremmin kuin silloin, kun parhaat asiantuntijat luottavaisesti odottivat


hyvää loppua. Oliko mitään edistystä [kristittyjen tiedossa islamista]? Minun


tulee lausua julki vakaumukseni siitä, että (edistystä) tapahtui. Vaikka


ongelman ratkaisut pysyivätkin itsepintaisesti poissa näkyvistä, ongelman


ilmaisu muuttui moninaisemmaksi, järkiperäisemmäksi ja enemmän


kokemukseen liittyväksi." [Western Views of Islam in the Middle Ages


(Läntiset mielipiteet islamista keskiajalla), R.W. Southern, s. 91–91]


Huolimatta monien orientalistien virheellisistä, puolueellisista ja jopa


epärehellisistä lähestymistavoista, myös heillä oli vilpittömyyden hetkensä,


kuten Roger Du Pasquier osoittaa:


"Yleisesti henkilön tulee valitettavasti olla samaa mieltä Montgomery Wattin


kaltaisen orientalistin kanssa, kun hän kirjoittaa, että 'kaikista maailman


suurista miehistä, kenelläkään ei ole ollut niin paljon panettelijoita kuin


Muhammadilla'. Ryhdyttyään pitkälliseen tutkimukseen Profeetan elämästä


ja työstä, brittiläinen arabisti lisää, että 'on vaikeaa ymmärtää, miksi näin on',


löytäen ainoaksi mahdolliseksi selitykseksi tosiasian, että vuosisatojen ajan


kristinusko kohteli islamia pahimpana vihollisenaan. Vaikka eurooppalaiset


nykyään katsovat islamia ja sen perustajaa hiukan puolueettomammassa


valossa, 'monet muinaiset ennakkoluulot ovat silti jäljellä'." [Unveiling Islam


(Islamin paljastus), Roger Du Pasquier, s. 47 – lainaukset W.M. Wattin


kirjasta Muhammad at Medina (Muhammad Medinassa), Oxford University


Press]


Hyvä neuvo ja loppukommentit


Lopuksi haluaisin kääntyä amerikkalaisen islamiin kääntyneen henkilön


orientalismin kuvaukseen. Se, mitä hänellä on sanottavaa orientalismin


tavoitteista ja menettelytavoista, varsinkin kuinka se on virheellinen


islamilaisesta näkökulmasta, on melko valaisevaa. Tiivistäessään


näkemyksensä orientalistikirjailijan kirjasta hän kirjoittaa:


"…Kirja kertoo tarkasti kertomiensa tapahtumien nimet ja päivämäärät,


vaikka sen selitykset muslimihahmoista, heidän motiiveistaan ja heidän


paikastaan islamilaisessa maailmassa on havainnoitu epäuskon (kufr) lasien


läpi antaen vastakkaisen kuvan monista heijastamistaan todellisuuksista, ja


kenties kaivaten kirjallisuudesta sanaa, joka on nimetty orientalismiksi, tai


nykyaikaisella idiomilla "aluetutkimukseksi".


Se on näkökulma, joka vaatii, että tieteellisen kuvauksen jostain kuten


"afrikkalaisesta islamista" tulee olla ensimmäinen tavoite. Tämän


objektiivisuuden edellytykset mukautuvat läheisesti, harkinnan jälkeen,


elettyyn ja koettuun uskonnon jälkeiseen, läntisen älyllisen perinteen


kokemukseen uskonnon ymmärtämisessä; nimittäin, että vertailemalla


ihmisten kulttuurisia järjestelmiä ja yhteiskuntia niiden historiallisessa


sarjassa ja moninaisuudessa, johtaa avarakatseisen tarkastelijan moraaliseen


relativismiin, koska ei voida löytää mitään moraalista arvoa, joka omilla


ansioillaan on kulttuurien välillä pätevä. Tässä ihmisten sivilisaatiot


kulttuurisilla muodoillaan, uskonnoillaan, toiveillaan, tavoitteillaan,


uskoillaan, profeetoillaan, pyhillä kirjoituksillaan ja jumaluuksillaan ovat


pääasiallisesti kasveja, jotka kasvavat maasta puhjeten erilaisista siemenistä


ja maaperistä kukoistaen hetken ja sitten lakastuen. Tutkijan asia on


ainoastaan tallentaa nämä elementit ja ehdottaa mahdollinen suhde niiden


välillä.


Sellainen lähtökohta, jos se on välttämätön vakavalle akateemiselle työlle, …


on tietysti ei-islamilainen ja islamin vastainen. Siitä syystä, että akateemisella


tutkimuksella on perustavanlaatuinen kyvyttömyys käsittää islamia, se


luonnollisesti vääristää sitä, mitä se yrittää selittää. Kuitenkin tässä voidaan


havaita erilaisuutta vääristyksen asteessa, joka näyttää karkeasti ottaen


riippuvan siitä, kuinka lähellä selityksen kohde on islamin ydintä. Kun


käsitellään keskeisiä asioita kuten Allahia, Profeettaa (SAAS), Koraania tai älhädiithiä,


vääristys on pahimmillaan; kun taas mitä pidemmälle tullaan


sivuasioita kohden, kuten kauppalupien historiallisia yksityiskohtia,


sopimuksia, hallitsijoiden nimiä, kolikkojen painoja ja niin edelleen, sitä


vähemmän niitä vääristellään. Kummassakin tapauksessa muslimeille on


selkeästi parempaa turvautua toisiin muslimeihin, kun islamilaisia lähteitä on


saatavilla aiheesta … vaikka vain välttääkseen ei-islamilaisissa islamia


koskevissa teoksissa olevia hienoisia ja ei niin hienoisia vääristyksiä. Voi vain


tulla johtopäätökseen, ettei meille tapahtuisi mitään vahinkoa, jos


hylkäisimme kirjallisissa töissämme tavan, jota useat nykyajan


muslimikirjoittajat harjoittavat siteeratessaan uskollisesti orientalismin


perustajia, sillä jos nukkuu koirien kanssa, yleensä herää kirppujen kanssa."


[Reliance of the Traveller (Matkustajan luottamus), toimittanut ja kääntänyt


Noah Ha Mim Keller, s. 1042]


Kuten jokainen orientalismia tutkinut henkilö tietää, heidän metodologiansa


ja aikomuksensa olivat vähemmän ihanteellisia. Seuraavat kommentit


toimivat selvänä yleiskatsauksena siitä, mikä on orientalismin asenne


Koraania kohtaan erityisesti ja islamia kohtaan yleisesti:


"Orientalistien Koraanin tutkimus, mitä tahansa sen ansiot tai palvelukset


saattavatkin olla, on pahansuopuudesta syntynyt, kasvanut


turhautuneisuudesta ja sitä on ruokittu kostolla: voimakkaan pahansuopuus


voimatonta kohtaan, "järjellisen" turhautuneisuus "taikauskoista" kohtaan ja


"oikeaoppisen" kosto "toisinajattelijalle". Maailmanvoittonsa


suurenmoisimmalla hetkellä, koordinoiden valtion, kirkon ja akatemian


voimat, läntinen mies aloitti päättäväisimmän hyökkäyksensä muslimin


uskon linnoitusta vastaan. Kaikki hänen omahyväisen persoonallisuutensa


poikkeukselliset piirteet – sen piittaamaton rationalismi, sen maailmaa


hallitseva fantasia ja sen ahdasmielinen fanatismi – yhdistyvät epäpyhään


vehkeilyyn muslimien Kirjoituksen poistamiseksi sen vakaasta asemasta


historiallisen luotettavuuden ja moraalisen kiistattomuuden tyypillisestä


esimerkistä. Perimmäinen palkinto, jota länsimainen mies haki huimapäisellä


hankkeellaan, oli muslimien itsensä mieli. Jotta länsi pääsisi lopullisesti eroon


islamin "ongelmasta", hän järkeili, että muslimien tietoisuus pitäisi saada


epätoivoiseksi Profeetalle (SAAS) ilmoitetun Jumalallisen viestin


varmuudesta. Jos muslimi saataisiin hämmennyksiin Koraanin ilmoituksen


historiallisesta luotettavuudesta tai opillisesta autonomiasta, hän luopuisi


yleismaallisesta tehtävästään ja ei täten olisi uhka lännen maailmanlaajuiselle


herruudelle. Sellaisia ainakin näyttävät olleen hiljaiset ellei nimenomaiset


perussyyt orientalistin hyökkäyksessä Koraania vastaan." ["Method Against


Truth: Orientalism and Qur‘anic Studies" (Metodi totuutta vastaan:


Orientalismi ja Koraanin tutkimus), S. Parvez Manzoor, Muslim World Book


Review, Vol. 7, no.4, kesä 1987, s. 33–49]


Tarvitseeko tähän lisätä enää mitään!


Suomen ja Baltian Maiden Muslimi Järjestö ry


Tulisuontite 1, 00820 Helsinki


www.sbmmj.org tai helmu.org tai helmu.fi


info@helmu.org tai info@sbmmj.org


Puh: 045 882 5681